Pala Roomaa, osa 2 - Fontana di Trevi, Pantheon, Piazza Navona, Espanjalaiset portaat

Ensimmäisenä päivänä kävimme katsastamassa Fontana di Trevin, joka on Rooman suurin ja tunnetuin barokkityylinen suihkulähde. Suihkulähteen ympärillä oli todella hienoja patsaita yksityiskohtineen. Keskeisin hahmo on Neptune, The God of Sea. Suihkulähde muistetaan ainakin Federico Fellinin elokuvasta "La Dolce Vita" (Ihana elämä 1960). Linkin takaa löytyy lisäinfoa kohteesta. Tarun mukaan se, joka heittää kolikon lähteeseen, varmistaa palaavansa uudelleen Roomaan.

Fontana di Trevi

Lokakuusta huolimatta paikalla oli paljon turisteja ja koko suihkulähde oli ympäröity ihmismassalla. Turistien lisäksi paikalla oli paljon trokareita myymässä milloin mitäkin halpakopiota laukuista huiveihin sekä kaikkea krääsää parilla eurolla. Paljon oli myös ruusuilla rahaa kalastelevia, jotka ottavat pariskunnat kohteikseen ja antavat naiselle ruusuja "ilmaiseksi" ja kehuvat maasta taivaaseen ja sen jälkeen pyytävät miehiltä maksua kukista. Ja tällaiset heput olivat todella päälle käyviä.

Fontana di Trevi edestä

Seuraavaksi vuorossa oli yksi kuuluisimmista Rooman temppeleistä, Pantheon, joka sijaitsee lähes keskellä Rooman keskustaa. Sisäänkäynnin yläpuolella voi nähdä tekstin M. AGRIPPA.L.F.COSTERTIUM.FECIT (engl. Marcus Agrippa, son of Lucius, in his third consulate, made it.) Vanha rakennus erottui selvästi ympärillä olevista rakennuksista. Myös turistien määrä oli yllättävän iso, Onneksi temppeli oli niin iso ettei väkimäärä juuri haitannut ja kaikki mahtuivat kulkemaan vapaasti ympäriinsä. Temppeliin oli ilmainen sisäänpääsy ja sisältä olisi tarvittaessa saanut ostaa ääninauhan, jossa kerrottiin tarkemmin Pantheonin historiaa ja arkkitehtuuria.

Pantheonin ulkopuolella seisoi myös muutamia roomalaisia miehiä pukeutuneena antiikin roomalaisten sotureiden asuihin. He lähestyivät turisteja ja tarjoutuivat tulemaan samaan kuvaan heidän kanssaan. Hymyilivät kohteliaasti ja olivat ystävällisiä - kunnes joku hyväuskoinen otti sen valokuvan. Sen jälkeen alkoi rahan pyytäminen tehdystä palvelusta ja jos huhuihin on uskominen, niin nämä ihmiset ovat jollain 
tavoin tekemisissä mafian kanssa ja kukaan ei halua joutua mafian kanssa ongelmiin - eihän? No, henkilöt olivat harmittomia kunhan ei ottanut heistä kuvaa - ainakaan näkyvästi. Eräs vanhempi rouva otti sotilaista kuvan ja raavas kaksikko lähti samantien rouvan perään perimään maksua. En nähnyt miten tämä episodi päättyi.

Pantheon sisäänkäynti

Sisällä temppelissä aukeni hyvin kaunis, värikäs, marmorinen ja koristeellinen huone täynnä erilaisia patsaita, pylväitä, alttareita ja holveja. Kun katseen käänsi kohti kattoa, näki Pantheonin tunnetuimman arkitehtuurisen ominaisuuden, johon kuuluu avoin reikä katossa. Reiän kautta valo pääsee temppeliin sisälle ja valaisee yllättävän tehokkaasti koko huoneen. Temppelissä kun ei ole yhtäkään ikkunaa, katossa oleva ikkuna oviaukon lisäksi ovat ainoat valonlähteet. Sadekelillä vesi valuu suoraan sisälle marmorilattialle, josta löytyi pieni viemäri poistovedelle. Lähes kaikki pinnat olivat marmoria ja värisävyjä löytyi beigestä punertavaan. Arkkitehtuuri yleensäkin näissä vanhoissa nähtävyyksissä muistutti huomattavan paljon kreikkalaisten arkkitehtuuria kuten myös egyptiläinen kulttuuri paitoi selvästi läpi. Yhteinen historia näkyy lähes kaikkialla :)

Pantheonin kattoikkuna

Pantheon panoramakuva

Pantheonilta jatkettiin matkaa kohti Piazza Navonaa, joka oli iso suorakaiteen muotoinen torialue. Tällä hetkellä aukio on vain jalankulkijoiden käytössä. Aukiolta löytyy kolme suihkulähdettä, josta isoin on keskellä toria; Fontana dei Quattro Fiumi (1651), jonka on suunnitellut Gian Lorenzo Bernini. Suomennettuna suihkulähteen nimi on Neljän joen lähde. Suihkulähteen ympärillä on neljä patsasta, jotka edustavat Niiliä, Tonavaa, Gangesia ja Rio de la Plataa. Keskellä lähdettä on obeliski, joka on aikoinaan siirretty nykyiselle paikalleen Circus Maximuksesta. Piazza Navona on myös mukana Dan Brownin 'Angels and demons' -kirjassa.

Piazza Navona ja Fontana dei Quattro Fiumi

Aukion ympärillä oli niin julkisia rakennuksia kuin useita ravintoloita. Lounasaikaan ruokapaikat olivat pullollaan ihmisiä ja ravintoloiden edustalla tarjoilijat houkuttelivat ihmisiä sisälle syömään ja juomaan. Keskellä aukiota oli sitten paljon myyntikojuja niin asusteista laukkuihin kuin myös matkamuistoista maalauksiin. Maalauksia myytiin useassa paikassa ja kummasti kaikki olivat toistensa näköisiä ja maalattua samalla tekniikalla :D Näiden "maalareiden" lisäksi torilla liikuskeli samat trokarit myyden jäljennöksiä ja halpatuotteita kuin muuallakin kaupungilla.

Piazza Navona ja ympäristö

Aukion pohjoispäädystä löytyy toinen vaikuttavan näköinen suihkulähde, Giacomo della Portan suunnittelema Fontana di Nettuno (1574) eli Neptunuksen suihkulähde.

Fontana di Nettuno (1574)

Paluumatkalla metroasemalle kävimme kurkistamassa miltä Espanjalaiset portaat näyttävät. Espanjalaiset portaat eli Scalinata della Trinità dei Monti ovat varmaan tunnetuimmat portaat koko Euroopassa. Portaat lähtevät Piazza di Spagnan aukiolta ja jatkuvat aina Trinità dei Monti -kirkolle. Porrastasanteilta löytyi - yllättäen - lisää trokarimyyjiä jäljennöseriensä kanssa. Viltti vaan maahan ja tavarat siihen päälle esille. Hetken aikaa kun katseltiin maisemia portaiden yläpäästä alkoi paikalle saapumaan virkavallan edustajia. Tämän seurauksena viltit käärittiin opeasti kasaan ja minuutissa koko aukio oli tyhjä myyjistä. Ei tainnut pojilla olla ihan puhtaat jauhot pussissa. :D

Espanjalaiset portaat ylhäältä

Portaiden alapäässä on myös yksi tunnettu suihkulähde, Fontana della Barcaccia (Fountain of the Old Boat), jonka suunnitteli Pietro Bernini ja  hänen poikansa Gian Lorenzo Bernini. Suihkulähde on rakennettu laivanmuotoiseksi ja idean kerrotaan tulleen Tiberin tulvien huuhtomasta veneestä, joka löytyi kukkulan juurelta. Suihkulähteen ympärillä oli niin paljon turisteja, että suihkulähdettä itseään oli vaikea nähdä.

Trinità dei Monti -kirkko

Seuraavassa osassa kuljetaan kohti antiikin Roomaa ja vuorossa ovat Palatino, Forum Romanum sekä Colosseus.

Pala Roomaa, osa 1 - hotelli, metro, liikkuminen ja ruokakulttuuri

Yksi suurista unelmistani toteutui viime viikolla, kun pääsin ensimmäistä kertaa käymän Italiassa. Matkakohteenamme oli tällä kertaa Rooma ja sen kaikki ihanat nähtävyydet ja kohteet. Mikäs sen parempi kuin suunnata etelään, kun Suomessa lämpötilat putoavat lähelle nollaa, sataa vettä ja itseasiassa lähtöpäivänä tuli luntakin. Tarkoituksena oli kiertää paikkoja kävellen kameran kanssa, joten kesähelteet ja aurinko eivät sopineet tähän yhtälöön kaikkien innokkaimpien turistien kera. Tämän takia päädyimme lokakuuhun ja lämpöä riitti koko matkan ajan. Koko viikon saimme nauttia 23-25 asteen lämpötiloista. Yöt ja aamut olivat vilpoisia, jolloin pitkähihainen tuli tarpeeseen. Aamupäivällä aurinko alkoi lämmittämään jo niin paljon, että pitkähihaiset saivat jäädä hotellile. Päivällä tarkeni vallan mainiosti lyhythihaisella paidalla ja capreilla ja kävellessä niidenkin kanssa tuli kuuma. Hieman huvittavaa oli erottua paikallisista ihmisistä, jotka verhoutuivat päivälläkin takkeihin ja huiveihin. Vaatekaupoissa mainostettiin toppatakkeja, mikä näin suomalaisena tuntui hyvin oudolta ottaen huomioon ulkolämpötilan.

Hotellin kattoterassi

Lensimme Italiaan Finnairin lentokoneella, sillä se oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi suoraan Helsingistä Roomaan ilman välilaskuja ja koneen vaihtoja. Lentopelkoisena valitsin mielummin lyhyimmän ja nopeimman lentoreitin kohteeseen, vaikka se maksoikin hiukan ylimääräistä. Lento Roomaan sujui hyvin ja olimme jopa aikataulusta edellä saapuessamme Rooman Fiumicino lentokentälle. Lentokentältä jatkoimme matkaa kohti Rooman keskustaa Leonardo Express -junalla, joka kulkee puolen tunnin välein lentokentältä Terminin asemalle (vihreä linja kuvassa). Junalippu maksoi 14 € / hlö (2013) ja oli kalliimpi vaihtoehto kuin bussi tai paikallisjuna, mutta paljon kätevämpi liikkua Terminille ilman pysähdyksiä. Lentokentältä löytyi selvät opasteet, joiden avulla pääsimme suunnistamaan junalle. Liput ostimme lippuautomaatista, joita löytyi useampia asemalta.

Rooman metrokartta (2013)

Varasimme matkaa varten viikon reissun. Näin meillä oli kunnolla aikaa kierrellä nähtävyyksiä, syödä kunnolla ja levätä iltaisin ja silti ehdimme kiertää kaikki suunnitellut paikat. Yövyimme koko viikon IQ Hotel Roma nimisessä hotellissa, joka sijaitsi parin sadan metrin päässä Rooman Termini-asemalta. Näin pääsimme helposti ja nopeasti liikkumaan metrolla ympäri Rooman keskustaa. Ostimme viikon metrolipun, joka maksoi 24 € / hlö (2013). Rooman metrolla on kaksi linjaa; punainen A ja sininen B ja niiden avulla pääsi hyvin siirtymään isoimpien nähtävyyksien lähelle. Tiedossa oli kuitenkin paljon kävelemistä, joten halusimme säästellä jalkoja.

Hotelli oli nappivalinta! Sen sijainti oli keskeinen, huoneet siistejä, palvelu erinomaista ja varsinkin aamupalabuffet oli huikea. Joka aamu hotellin ylimmässä kerroksessa tarjoiltiin mannermainen aamupala, johon sisältyi hedelmiä, juustoja, makkaroita, jogurttia, munakokkelia, pekonia, kroisantteja jne. Jokainen löysi varmasti itselleen sopivan kokonaisuuden. Buffet ei sisältynyt hotellihuoneen hintaan, vaan maksoimme siitä 10 € / hlö ja kyllä se oli hintansa arvoinen. Aamupalan voimin jaksoi helposti myöhäiseen lounaaseen asti. Halutessaan aamupalan pystyi syömään kattoterassilla auringonpaisteessa.

IQ Hotel Roma (sininen rakennus keskellä)

Italiassa ollessa ei voi välttyä maistamasta paikallista kahvia. Ravintolat, kahvilat ja bistrot ovat täynnä erilaisia kahvivaihtoehtoja. Itse olen iso cappuccinon fani, joten tilasin ensimmäisenä sellaisen. Ja täytyy tunnustaa, se oli elämäni parhain cappuccino ♥ Kyllä italialaiset osaavat ja tuntevat kahvinsa. Ruokakulttuuri Roomassa oli monipuolinen, vaihtoehtoja löytyi laidasta laitaan. Ja halutessaan paikalta löytyi myös McDonalds, kebab-ravintolat tai jopa paikallinen kiinalainen ravintola. Me ei sellaisiin sorruttu vaan kierreltiin italialaisia ravintoloita ja syötiin pizzaa, pastaa, raviolia, prosciuttoa, mozzarellaa ja kaikkea italialaiseen ruokaan liittyvää. Myös mereneläviä kokeiltiin risoton kanssa ja kaikki ruuat olivat todella hyviä ja raaka-aineet tuoreita.

Cappuccino kukalla

Hintataso oli mielestäni samaa luokkaa kuin täälläkin, ainakin jos suuntasi vähänkään parempaan ruokapaikkaan. Halvimmat katupaikat jätettiin suosiolla välistä. Ravintolaa etsiessä kannattaa käyttää Tripadvisoria, jolla pystyy helposti etsimään sopivalta tuntuvan ravintolan ja lukemaan muiden arvosteluja paikasta. Tripadvisor toimii myös hotellien haussa hyvin, tarkistimme oman hotellin arvostelut ennen huoneen varaamista :) Kahdelle hengelle alkupala(t), pasta- ja pizza-annokset juomien kera tuli maksamaan yhteensä ~40 €. Pidempi illallinen hyvässä ravintolassa tuli maksamaan kahdelta hengeltä 70-90 €, sisältäen alkuruoat, pääruoan ja lisukkeet, jälkiruoan sekä viinit.

Ihania, pieniä kujia

Italialainen ravintolakulttuuri poikkeaa suomalaisesta jonkun verran. Italialaisesa ravintolassa ravintolalistalta löytyvät ensimmäisenä Antipasti eli alkupalat. Suosituin näistä (ainakin meidän matkalla) oli prosciutto ja mozzarella sekä focaccia-leipä. Antipasti maksoi ~8-10 € / annokselta, mutta yhden annoksen pystyi jakamaan kahden ihmisen kesken. Oli ne sen verran isoja alkupaloja. Seuraavana listalta löytyy Primi eli ensimmäinen annos. Nämä käsittivät kaikki hiilihydraattipitoiset ruoat kuten pastat, raviolit ja lasagnet. Primin hinnat liikkuivat 8-15 € / annos. Primin jälkeen listalta löytyy Secondi eli toinen annos. Secondi sisältää proteiinipitoisemmat ruuat, kuten härän, kanan, vasikan tai lampaanlihat. Hintaluokaltaan secondi oli samanhintainen tai pari euroa kalliimpi kuin primi. Näiden lisäksi listalta löytyvät erikseen Contorni eli lisukkeet. Annokset itsessään eivät sisällä mitään salaatteja, perunoita tai vihanneksia vaan ne tarvitsee tilata erikseen annokseen mukaan. Näin ollen asiakkaat saavat valita haluamansa kokonaisuuden omien mieltymystensä mukaan. Lopuksi listalta löytyivät jälkiruoat, joista mielestäni parhain oli italialainen tiramisu ja jäätelöt. Lisäksi vaihtoehtoina oli juustoja tai hedelmiä ja lähes aina tarjoilijat suosittelivat kahvia. Vaikka joidenkin tietojen mukaan cappuccinon tilaaminen iltapäivällä tai illalla on suuri virhe, niin Roomassa tarjoilijat sujuvasti suosittelivat cappuccinoa kellonajasta riippumatta. Liekö sitten tapa jäänyt jo unholaan vai ovatko tottuneet turistien pyytämään cappuccinoon? :D

Yllättävä löytö keskeltä Roomaa

Aluksi tuntui hurjalta ajatella, että miten italialaiset jaksavat syödä kaikki annokset läpi, kunnes kyselimme asiasta yhdessä hotellin lähellä sijainneesta ravintolasta. Näköjään siellä saa valita ihan vapaasti mitä syö, kaikkia ruokalajeja ei ole pakko syödä ellei niin halua. Oli miten oli, niin ruoka maistui todella hyvälle kaikissa paikoissa, joissa kävimme viikon aikana. Iltaisin ruuan kanssa tilasimme viiniä ja pullollinen keskihintaista viiniä maksoi ~20 €. Lisäksi monessa paikassa oli tarjolla puolikkaita viinipulloja, joiden tilavuus oli 0,375 l. Todella kätevän kokoinen pullo kahdelle syöjälle, jos kokonainen pullo tuntuu liian isolta. Harmi, ettei Suomessa näy tällaisia pullokokoja yleisessä käytössä.

Seuraavassa osassa vieraillaan Fontana di Trevillä, Pantheonissa, Piazza Navonalla sekä Espanjalaisilla portailla.

Key lime pie eli limepiirakka

Tällä kertaa vuorossa oli amerikkalaisille tuttu Key lime pie tai limepiirakka. Key lime pie on saanut alkunsa Floridan Key Westissä 1800-luvun loppupuolella. Alkuperäisessä piirakkaohjeessa käytetään kyseiselle alueelle ominaisten Key limen mehua, mutta tällä kertaa key limet on korvattu vihreillä limeillä kaupan tarjonnan takia. Ohjeesta riipppuen piirasta voidan valmistaa eri tavoilla. Osassa ohjeista piirakka päällystetään marengilla, kun taas toinen puoli käyttää koristeluun kermavaahtoa. Osa käyttää piirakan valmistamiseen uunia ja osa taas jättää paisto-osan pois. Ohjeita löytyy varmasti yhtä paljon kuin on kokkaajiakin. Key limen mehun lisäksi ohjeessa käytetään kondensoitua, makeutettua maitoa. Lopputuloksena saadaan hyvin tuhti ja sitrukselle maistuva jälkiruoka, jolle kermavaahto tai vaihtoehtoisesti marenkikuorrutus tuo tasapainottavan maun. Tämän piirakan ohjeen löysin Pirkan reseptiarkistosta.

Key lime pie eli limepiirakka

Pohja:

200 g Digestive-keksejä

75 g sulaa voita

Täyte:

4 keltuaista

1 prk (397 g) kondensoitua, makeutettua maitoa (Törsleffs)

3 limen mehu

2 tl raastettua limen kuorta.

Koristeeksi:

1 prk Flora vispikermaa

1 tl vaniljasokeria

1 limen siivuja

Vuoraa piirakkavuoka tai irtopohjavuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla. Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi keksimurusten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia. Anna jäähtyä ennen täytteen lisäämistä.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki sähkövatkaimella ja lisää joukkoon kondensoitu maito sekä limen mehu. Sekoita tasaiseksi. Ei tarvitse vatkata kuohkeaksi, riittää että ainesosat ovat hyvin sekoittuneet. Kaada täyte jäähtyneen keksipohjan päälle. Ravistele vuokaa varovasti tasoittaaksesi täytteen ja poistaaksesi mahdolliset ilmakuplat. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 10 - 15 min. Piirakan täyte on tämän jälkeen vielä heiluvaa. Jäähdytä ja laita jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi, mielellään yön yli.

Koristele piirakka jäähdytyksen jälkeen vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja limen siivuilla.

Chiliä, Black Angus -pihvi ja marjoja - 3 ruokalajin menu sekä vuoden viini 2013

Viikonloppuna kokkailtiin pidemmän kaavan mukaan. Tällä kertaa meidän kolmen ruokalajin illallinen koostui valkosipuli-chilivoilla maustetuista etanoista, papu-pekonipaistoksesta Black Angus härän ulkofileen kera sekä jälkiruokana olleesta gluteenittomasta marjapannukakusta.

Ihan ensimmäisenä kuva omasta chilisadosta, tai oikeastaan osasta siitä. Punainen chili on Tapas-lajiketta, jonka tulisuus on luokkaa 5 asteikolla 1-10. Mielestäni tulisuus oli pienempi kuin tuo 5, odotin paljon polttavampaa lopputulosta mitä todellisuus oli. Mutta pari kappaletta kun pilkkoi voin joukkoon, antoi se kivasti pientä potkua etanoille :)

Chili - Tapas, omasta sadosta poimittua

Alkuruokana oli siis chili-valkosipulivoilla maustettuja etanoita. Ohje on hyvin yksinkertainen ja maku erinomainen. Tällä ohjeella vakosipulin maku on taattu ja muutkin huomaavat seuraavana päivänä, mitä tuli syötyä ;) Toinen hyvä valkosipulinen etanapannuohje löytyy täältä.

Chili-valkosipulivoi (2 annosta)

1 kpl yksikyntistä valkosipulia

60 g voita

2 kpl chilejä

1 puntti persiljaa

12 kpl etanoita

Pilko valkosipuli, chili ja persilja ja yhdistä voin kanssa. Laita etanat etanapannun pohjalle (6 kpl / pannu) ja peittele voin kanssa. Paista uunissa 200 asteessa kunnes voi sulaa ja saa vähän väriä.

Etanapannu

Ruokajuomana toimi tällä kertaa Vuoden viini 2013: Baron De Ley Gran Reserva 2004. Kyseistä viiniä saa ainoastaan Alkon tilausvalikoimasta, joten tilasin Alkon kautta itselleni pullollisen. Tarkkaa hintaa en muista, mutta olisiko ollut ~25 € / pullo. Näyttää siltä, että Alko on muuttanut kyseisen pullon tilausvaihtoehtoja, mikäli tulkitsin sivua oikein.

Vuoden viini 2013: Baron De Ley Gran Reserva 2004

Viinipullon aukaisun jälkeen huomasi todella selvästi tammitynnyrin aromin. Viinipullon etiketti paljastikin, että kyseistä viiniä on säilytetty 24 kk amerikkalais-ranskalaisissa tammitynnyreissä (50 % - 50%), jonka jälkeen kypsytys on jatkunut 36 kk pullossa. Gran Reservaa valmistetaan vain parhaimpina rypälevuosina eikä ihme, sillä viinin valmistamiseen kuluu 5 vuotta. Väriltään viini oli todella upea rubiininpunainen, maultaan hyvin monipuolinen ja makuvivahteita tuli rusinasta erilaisiin mausteisiin. Monipuolisesta maustaan huolimatta viini oli kevyt ja jälkimaku maistui pitkään. Asiantuntijat kommentoivat maussa olevan vielä nahkaisuutta ja tupakan makua, mutta tällaiset hienoudet jäivät kyllä itseltä vielä maistamatta :D Viiniä suositellaan liharuokien ystäväksi ja niinpä pääruokana olikin lihaa. Ja täytyy kyllä todeta, että tämä oli varmaan paras punaviini mitä olen maistanut! Kannattaa kokeilla, jos siihen on mahdollisuus.

Black Angus -härkää papu-pekonipaistoksen kera

Stockmannin Hullut päivät tarjosivat Black Angus -naudan ulkofilettä edulliseen hintaan, 24,90 €/kg, joten kaksi runsaankokoista pihviä tarttuikin matkaan ja päätyi illallisen pääruoaksi. Ulkofile maustettiin ainoastaan rose- ja viherpippurilla ja paistettiin kuumalla pannulla voin kanssa, jotta pintaan saatiin kaunis ruskea väri nopeasti. Sen jälkeen pihvit käärittiin folioon ja laitettiin 150 asteiseen uuniin 5 min ennen tarjoilua. Pihvi sai päälleen aivan upean pippuri-viskikastikkeen, jonka ohje on avopuolison käsialaa ♥

Lisukkeena toimi papu-pekonipaistos, joka hurmaa yksinkertaisuudellaan ja maistuu itsessään jo niin hyvälle ettei mausteita juurikaan tarvitse lisätä.

Papu-pekonipaistos

tuoreita vihreitä papuja

pekonia

suppilovahveroita

pinaattia

kevätsipulia

Pilko pavut, pekoni, sipuli ja sienet ja paista pannulla, kunnes kaikki ovat kypsiä. Meillä suppilovahverot olivat pakastettuina, joten sulatimme ne ennen kuin lisäsimme muut aineet pannulle. Tarvittaessa mukaan voi heittää esim. timjamia tai muita yrttejä ja mausteita. Vain taivas on rajana erilaisten maustamisten kanssa. 

Jälkiruoka jatkaa gluteenittomien tuotteiden sarjaa. Kyseessä oli marjapannari, jonka alkuperäinen ohje löytyy Eskimon sivuilta. Korvasin jauhot tummalla gluteenittomalla jauhoseoksella ja kaurahiutaleina käytin Semperin gluteenittomia kaurahiutaleita.

Gluteeniton marjapannari (VL, G)

2,6 dl laktoositonta maitojuomaa

1 kananmuna

0,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl ruokosokeria

0,3 rkl kardemummaa

0,3 dl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1/4 dl rypsiöljyä

mustikoita ja vadelmia

Mittaa maito kulhoon ja sekoita kananmuna maidon joukkoon vispilällä vatkaten. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja tämän jälkeen kaikki muut ainesosat. Jätä marjat vielä sivuun. Anna taikinan seistäpuolisen tuntia jääkaapissa. Annostele taikina leivosvuokiin ja lisää joukkoon marjoja. Paista vuokia 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Gluteeniton marjapannari

Kolmen juuston parsakeitto

Alkuperäinen parsakeiton ohje löytyy täältä. Tällä kertaa kermana käytettiin Valion 3 juustoa -kermaa, joka sopi parsan kanssa kuin nenä päähän. Sipulia kuullotettiin ensin voin kanssa pannulla ja lisäksi laitettiin 2 dl valkoviiniä ja kiuhutettiin hetki. Muuten ohje oli samanlainen kuin alkuperäinen.

 Stockmannin Hulluilta Päiviltä löytyi vihreää parsaa tarjouksesta ja yksi parsanippu lähtikin mukaan ja pääsi heti maustamaan keittoa. Voi pojat, tästä tuli todella hyvää ♥

.

Keiton kaveriksi otettiin italialaisia leipätikkuja, Grissini, valkosipulilla maustettuna.

Vaniljajuustokakku suklaasydämellä

Vaniljajuustokakku suklaasydämellä
koristeina suklaahippuja, Domino-keksejä sekä sinisiä sokerihelmiä

Vaniljajuustokakku suklaasydämellä

22 cm irtopohjavuoka

Pohja:
200 g Domino keksejä (minttu)
75 g voita

Suklaatäyte:
50 g taloussuklaata
1/3 prk Valio kuohukerma (à 3,3 dl)
1/3 prk Valio maustamaton tuorejuusto (à 200 g)
1/3 prk Valio vaniljamausterahka (à 200 g)
1 liivatelehteä

Vaniljatäyte:

2 rkl maitoa

1 vaniljatanko

2/3 prk Valio laktoositon kuohukerma (à 3,3 dl)

2/3 prk Valio maustamaton tuorejuusto (à 200 g)

2/3 prk Valio vanilja mausterahka (à 200 g)

0,75 dl sokeria

3 liivatelehteä

Murenna keksit ja sekoita sula rasva joukkoon. Sekoita tasaiseksi massaksi ja painele varovasti leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle. Vatkaa kuohukerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita tuorejuusto ja vaniljarahka yhteen. Näistä määristä käytetään 1/3 suklaatäytteeseen ja 2/3 vaniljatäytteeseen.

Suklaatäyte: Liuota liivatelehteä n. 5 min kylmässä vedessä. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita 1/3 tuorejuuston ja rahkan joukkoon. Sulata liivatelehti pienessä määrässä vettä (2 rkl) ja lisää tuorejuusto-rahkan joukkoon koko ajan sekoittaen. Yhdistä lopuksi 1/3 kermavaahtoa ja sekoita tasaiseksi. Askartele piirtoheitinkalvosta pyöreä rinkula (tästä tulee kakun suklaasydän) ja aseta se keksipohjan päälle haluttuun kohtaan. Paina reunoja keksimuruun asti, jotta saat tiiviin reunuksen suklaatäytteelle. Kaada suklaatäyte rinkulan keskelle ja jähmetä jääkaapissa 3 - 4 h tai puoli tuntia pakastimessa.

Vaniljatäyte: Liuota liivatelehteä n. 5 min kylmässä vedessä. Kiehauta maitoa kattilassa vaniljatangon siemenien kanssa ja sulata liivatelehti maidon joukkoon. Lisää tuorejuusto-rahkan joukkoon koko ajan sekoittaen. Halutessasi voit lisätä sokeria massan  joukkoon. Yhdistä kerman kanssa ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada suklaatäyte irtopohjavuokaan suklaatäytteen ympärille ja jähmetä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään asti.

Koristele haluammallasin tavalla. Tässä kakussa koristeina toimivat Domino-keksit, suklaamurut sekä siniset sokerihelmet.

Osallistuin tällä kakulla Nami-hiiren järjestämään kakkukilpailuun, joka löytyy täältä. Aiheena oli, että kakussa tulisi käyttää maustettua rahkaa. Ja koska juustokakut ovat lähellä sydäntä, niin valinta kakusta oli helppo :) Ja vaniljan ja suklaan yhdistelmä, kuka voisi vastustaa?

Jättikorvapuustit

Minulla ja pullataikinalla on vuosien takainen erimielisyys. Emme ole olleet samalla aaltopituudella ja lopputuloksena on ollut jotain ei-pullamaista, joten olen jättänyt pullan leipomisen kokonaan vuosiksi. Tänään töissä palaverissa istuessa teki hirmuisesti mieli korvapuusteja ja ajattelin näin kymmenen vuoden jälkeen tarttua härkää sarvista ja kokeilin leipoa pullaa. Ja lopputuloksena oli jättikorvapuusteja, joiden maku yllätti leipojankin! Vihdoinkin pullat olivat pullia, vaikka pullien ulkonäkö kaipaakin vielä vähän treenaamista :D

Pienentääkseni pullataikinan tekemisestä johtuvia ongelmia, ajattelin turvautua kondiittorituttavan varmaan reseptiin. Alkuperäinen ohje löytyy täältä: pikku murusia - suklaiset sydänpuustit.

Korvapuustit, 9 isoa

2,5 dl kädenlämpöistä maitoa

11 g kuivahiivaa

75 g sokeria

5 g suolaa

3 g kaardemummaa

1 kananmuna

65 g pehmeää voita

500 g vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään yleiskoneessa. Sekoita taikinakoukulla 15 min ja laita kulho lämpimään paikkaan peitettynä 20-30 min. Kauli taikinasta suorakaiteenmuotoinen alue, lisää täytteet ja rullaa pulla pitkoksi. Leikkaa vinoja palasia, nosta pellille ja painele korvapuustit muotoonsa. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 200 asteessa 12-15 min.

Helmenvalkoisen maailman onnekas viikko

Helmenvalkoinen maailma on ollut todella onnekas tällä viikolla!

Alkuviikosta tuli ilmoitus Turun Sanomilta, että olen voittanut vapaalipun Turun Ruoka- ja viinimessuille. Samalla lipulla pääsee myös käymään Kirja- ja tiedemessuilla, ei paha! Ruoka- ja viinimessut ovat vuoden ainoat messut, joiden väliin jättäminen tuntuu kurjalta. Tänä vuonna kalenterista on varattu aikaa ja nyt sinne lähdetään tutustumaan näytteilleasettajien tarjontaan ja saamaan kenties uusia ideoita arkeen.

Ruoka- ja viinimessut

Myöhemmin viikolla tuli seuraava ilmoitus, että leipäviikolla leivottu Gluteeniton focaccia voitti jälleen arpaonnessa Eskimon järjestämässä kisassa. Palkinnoksi voittajalle postitetaan Eskimon tuotekassi, jonka sisältö pursuili kaikkea keittiötarviketta!

Eskimon tuotekassi

Helmenvalkoinen maailma kiittää ja kumartaa!

P.S. Laitoin lauantaille vielä loton vetämään, ei kahta ilman kolmatta? :D

Hampurilaispäivä - nopeaa, helppoa ja maukasta

Haasteena kaikille pikaruokaravintoloille ja liukuhihnalla valmistettaville hampurilaisille!

Kotona on helppo tehdä omia hampurilaisia ja ne valmistuvat nopeasti. Jos haluaa panostaa vielä enemmän omaan tekemiseen, niin hampurilaissämpylätkin valmistaa nopeasti itse. Tällä kertaa tyydyttiin kaupan valmiisiin sämpylöihin, kyseessä oli kuitenkin arkiruoka ja pitkän työpäivän jälkeen ei ihan kaikkea jaksa aina tehdä.

Ja voi veljet, kun oli hyvää ♥

Vinkki!

Jauhelihapihvit onnistuvat hyvin helposti ilman kananmunia, korppujauhoja ja muita lisukkeita. Meillä jauhelihapihvit valmistetaan ihan vaan jauhelihasta muokkaamalla ja päälle sirotellaan suolaa ja pippuria. Nopeaa ja helppoa! Ja sopivat älyttömän hyvin myös grilliin!

Rapujuhlat ja hyvä rapuviini - Anselmann Weissburgunder Trocken

Vuosittaiset rapujuhlat kaveriporukan kesken jäivät flunssan takia välistä, joten päätimme korjata asian pitämällä oman rapuillan kahdestaan. Tarjolla oli tietenkin rapuja, salaattia, paahtoleipää, viiniä sekä - tietenkin - snapsia. Ravut olivat jälleen jälleen älyttömän hyvin, vaikka espanjalaisten rapujen sijaan jouduimma kaupan tarjonnasta johtuen tyytymään kiinalaisiin rapuihin.

Rapuja, salaattia ja  viiniä

Rapujen kanssa tarjolla oli vuoden 2013 viinikisan alle 10 € valkoviinien sarjassa kultasijalle sijoittunut saksalainen Anselmann Weissburgunder Trocken vuosikerralla 2012. Viini oli todella hyvä valinta rapujen seuraksi, sillä sen hapokkuus toi rapujen makua enemmän esille ja jälkimaku oli pitkä. Mikäli haluaa panostaa hieman arvokkaampaan rapuviiniin, suosittelen kokeilemaan Uudesta-Seelannista tulevaa Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc -valkoviiniä. Alkon hinta tälle viinille 15,90 €.


Toinen meidän kissoista on ihan hulluna kaiken merenelävän perään ja typy istuikin lähes koko illan viereisellä tuolilla nuuhkien anova ilme kasvoillaan. Kuvassa Tazi pääsikin ensimmäistä kertaa nuuhkimaan rapua, joka olemuksellaan herätti vähän oudoksuntaa.

Rapujen seurana tarjoiltiin yksinkertaista salaattia, jossa oli ruukkusalaattia, rapeaa salaattia, kurkkua, viinirypäleitä sekä raejuustoa.

Skål!