Lohdutuspalkinto kilpailuun osallistumisesta

Osallistuin jokin aika sitten Nami-hiiren järjestämään kakkukilpailuun (postaus täällä) vaniljaisella juustokakulla, jossa oli tumma suklaasydän. Palkintosijalle en kakkuni kanssa yltänyt, mutta osallistumisesta sain kuitenkin lohdutuspalkinnon. Ja aika iso yllätys odottikin, kun kävin paketin hakemassa postista. Iso kiitos Nami-Hiirelle paketista!

 Paketista paljastui kuppikakkukirja jouluisin leipomuksin sekä suklaatransfereita. Lisäksi muutama vohveliperhonen, joissa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Olin todella yllättynyt, että pelkällä osallistumisella sai näin hienon lahjan. Ja kirjaa selatessa tuli paljon uusia ideoita mieleen, joita olisi kiva kokeilla. Suklaatransfereita olenkin halunnut kokeilla jo pidemmän aikaa ja nyt siihen on hyvä tilaisuus.

3 suklaan moussekakku

Viikonloppuna saimme vieraita kylään peli-iltaa varten ja yksi illan tarjoiluista oli tällainen todella suklainen moussekakku. Kakun ulkonäkö muodostuu kolmesta erivärisestä suklaakerroksesta, joka on rakennettu keksipohjan päälle. Kakku teki hyvin kauppansa ja tuhdista olemuksestaan johtuen riittää hyvin useammallekin syöjälle. Tällä ohjeella kakusta riittää n. 15 henkilölle.

3 suklaan moussekakku

Pohja:

200 g mintunmakuisia Domino-keksejä

50 g margariinia

Täyte:

8 liivatelehteä

130 g tummaa suklaata

130 g maitosuklaata

130 g valkoista suklaata

6 dl vispikermaa

½ dl sokeria

400 g maustamatonta tuorejuustoa

¾ dl vettä

Murenna keksit ja sekoita sula rasva joukkoon. Sekoita tasaiseksi massaksi ja painele varovasti leivinpaperilla päällystetyn 24 -26 cm irtopohjavuoan pohjalle. Laita reunakalvoa tai leivinpaperista leikattuja suikaleita irtopohjavuoan reunalle tasaisemman reunan saamiseksi.

Vaahdota kerma ja sokeri löysähköksi vaahdoksi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaalevyt omissa kulhoissaan vesihauteessa. Lisää sen jälkeen jokaiseen sulaan suklaaseen kolmasosa tuorejuustosta ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää jokaiseen kulhoon myös kolmasosa kermavaahdosta ja sekoita tasaiseksi.

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota liivatteet veteen. Anna nesteen jäähtyä muutaman minuutin ajan ja kaada kolmasosa nesteestä ohuena nauhana jokaiseen suklaaseokseen samalla sekoittaen. Kaada täytteet vuokaan haluamassasi järjestyksessä. Laita kakku 5-10 minuutiksi jääkaappiin jähmettymään kerrosten välillä. Anna lopuksi kakun jähmettyä jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään asti.

Koristele ennen tarjoilua.

Vaniljaiset vaahtokarkit

Näin joulun alla tulee kokeiltua erilaisten makeisten valmistamista ja tällä kertaa vuorossa olivat vaahtokarkit. Monia eri reseptejä lueskelin ja pohdin miten niiden erot mahtavat vaikuttaa lopputulokseen, ohjeen perusteella en osannut aavistaa miten massa käyttäytyy valmistettaessa.

Päädyin kuitenkin loppupeleissä Fanni & Kanelin blogissa olleeseen Kotitekoiset vaahtokarkit -reseptiin. Ohjeessa oli mainittu maissisiirappi tai vaalea siirappi, mutta kumpaakaan en löytänyt meidän lähikaupasta. Päätin siis korvata sen glukoosisiirapilla, jota olen aikaisemmin käyttänyt jäätelön ja kahvi-hasselpähkinälastujen valmistamiseen.

Ohje oli helppo ja yllättävän helppo valmistaa. Lopputuloksena oli ihanan pehmeät ja vaniljaiset vaahtokarkit ♥ Vaahtokarkkien makua voi helposti muokata vaihtamalla vaniljan johonkin muuhun makuun. Ja osan vedestä voi korvata vaikka mehulla :)

Vaahtokarkit

3 rkl liivatejauhetta

1 ¼ dl vettä + 1 ¼ dl vettä

5 dl sokeria

1 ¼ dl glukoosisiirappia

¼ tl suolaa

2 kananmunan valkuaista

vanilja-aromia (esanssilla saa enemmän makua)

öljyä ja tomusokeria vuokaan

Voitele vuoka (noin 30 x 22 cm) miedonmakuisella kasviöljyllä (esim. rypsiöljy) ja siivilöi vuokaan reilusti tomusokeria. Käännä ja taputa vuokaa niin, että tomusokeria on tasaisesti vuokan pohjalla ja reunilla. Vuuan kokoa muuttamalla pystyt vaikuttamaan vaahtokarkkien paksuuteen. Itse halusin niistä vähän ohuempia, joten jaoin massan kahteen eri vuokaan. 

Sekoita liivatejauhe ja 1 ¼ dl kylmää vettä isossa metallisessa kulhossa. Anna veden imeytyä liivatteeseen. Sekoita kattilassa 1 ¼ dl kylmää vettä, sokeri, siirappi ja suola. Nosta kattila alhaiselle lämmölle liedelle, ja sekoita puulusikalla kunnes sokeri on sulanut.

Nosta lieden kuumuus keskilämmölle ja kuumenna seos kiehuvaksi. Anna seoksen kiehua ilman sekoittamista noin 10 minuuttia kunnes lämpömittari näyttää 115 astetta. Nosta kattila pois liedeltä. Kaada kuuma sokeriseos liivatteen joukkoon, ja sekoita kunnes liivate on sulanut.

Vatkaa seosta sähkövatkaimella reilulla nopeudella 8-10 minuuttia kunnes seos on kiiltävän valkoista, tahmean ilmavaa ja kooltaan lähes kolminkertaistunut.

Puhdista sähkövatkaimen vatkainosat. Vatkaa eri kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Lusikoi valkuaisvaahto vaahtokarkkiseokseen. Lisää vaniljaesanssi. Vatkaa sähkövatkaimella hitaalla nopeudella kunnes seos on tasaista. Kaada vaahtokarkkimassa öljyttyy ja sokeroituun vuokaan ja tasoita ripeästi. Siivilöi päälle reilusti tomusokeria.

Anna massan jäähtyä ja asettua huoneenlämmössä noin 3 tuntia. Nosta vaahtokarkkilevy pois vuokasta leikkuulaudalle. Leikkaa terävällä veitsellä sopivankokoisia paloja. Veitsen voi painaa suoraan alas, sillä sahaava leikkausliike saa veitsen tarttumaan kiinni. Itse leikkasin osan massasta käyttäen pientä piparimuottia. Siivilöi tomusokeria lautaselle ja pyörittele vaahtokarkit ympäriinsä sokerissa ja taputtele ylinmääräinen sokeri pinnalta. Vaahtokarkit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa noin viikon.

Suolaiset minipiiraat - kinkku & paprika

Lauantaina olisi tulossa kymmenkunta vierasta viettämään pikkujouluja sekä peli-iltaa. Aina silloin tällöin yritämme ystävien kesken järjestää yhteisen illan, jonka aikana pelaillaan lautapelejä hyvässä seurassa samalla syöden niin makeita kuin suolaisia tarjottavia. Pienet coctailpalat ovat käteviä tarjottavia, sillä niitä on helppo syödä ja kiva valmistaa.

Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa valmistaa pieniä, suolaisia minipiiraita käyttäen apuna 24 paikkaista minimuffinssivuokaa. Ensimmäinen yritys onnistui muuten ihan hyvin, mutta taikina jäi hieman liian kuivaksi, vaikka yritin välttää turhan jauhon käyttöä kaulintavaiheessa. Pohjan ohjetta täytyy siis vähän modailla, jotta lopputuloksena olisi mehevät ja maukkaat pienet piiraat. Yritin käyttää pohjana murotaikinaa, mutta seuraavalla kerralla kokeilen jotain muuta piirakkapohjaohjetta. Pohjan ohjeen olen ottanut Minileivonnaiset -kirjasta (Joanna Farrow, Sara Lewis, Sunil Vijayakar, Gummerus 2013) Täyteohje on kasattu usean eri ohjeen summasta ja omista makumieltymyksistä.

Murotaikina

(riittää 24 minimuffinin tekoon)

350 g (6 dl jauhoja)

85 g jääkaappikylmää voita paloina

85 g jääkaappikylmää margariinia paloina

4-4,5 rkl kylmää vettä

Mittaa jauhot kulhoon ja lisää voi- ja margariinipalaset. Kääntele ainekset yhteen ja nypi taikina tasaiseksi. Jatka nyppimistä kunnes taikina muistuttaa korppujauhoja, jolloin rasva on sekoittunut kunnolla jauhoihin. Lisää vesi vähitellenja puristele seos käsin notkeaksi taikinaksi. Kääri taikina kelmun ja nosta jääkaappiin 15 minuutiksi. Vaivaa taikinaa kevyesti jauhotetulla työtasolla ja kauli se ohueksi. Leikkaa pyöreällä tai rosoreunaisella muotilla taikinasta ympyröitä (halkaisija n.7-8 cm) ja painele ne 24-paikkaiseen minimuffinssivuokaan. Leikkaa ylimääräisestä taikinasta koristeita piiraiden päälle.

Kinkku-paprikatäyte

2 kananmunaa

2 dl ruokakermaa

½ prk tuorejuustoa (chili)

1 paprika

1 pss kinkkukuutioita

persiljasilppua

mustapippuria

suolaa

yrttisuolaa

Pilko paprika pieniksi palasiksi. Riko kananmunat kulhoon ja lisää täyteaineet ja sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Lusikkaa apuna käyttäen täytä minimuffinivuokaan laitetut taikinakulhot. Laita lopuksi koristepalaset piiraiden päälle. Paista 225 asteessa uunin alatasolla 15 minuutin ajan.

Osso buco alla milanese risotton kera

Viikonloppu ja taas mukava hetki kokkailla erilaista ja pidemmän kaavan mukaan! Tällä kertaa menu oli italialaistyyppinen sisältäen niin mozzarellaa, tomaattia, vihanneksia sekä osso bucoa. Pidemmän aikaa ollut jo mielessä, että olisi kiva kokeilla valmistaa itse osso bucoa ja nyt päätimme sitä kokeilla.

Alkupalana toimivat pienet patongin palaset, joiden päälle kasattiin mozzarellaa, tomaattia, basilikaa sekä balsamicoa. Yksinkertaista ja hyvää! Pääruokana oli siis naudan osso bucoa. Tämän ruuan valmistaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä lihaa kypsennetään padassa parin tunnin ajan.

Mozzarellapatongit

oliiviöljyä

8 palaa patonkia

1 mozzarellakuutio

2 tomaattia

tuoretta basilikaa

balsamicoa

Voitele patonginpalaset kummaltakin puolelta oliiviöljyllä. Itse käytin basilikalla ja chilillä maustettua oliiviöljyä, joka oli yksi matkatuliaisista italiasta. Paista patonkeja kummaltakin puolelta kuumalla pannulla, kunnes saavat kivan ruskean värin pintaan. Siivuta tomaattia ja käytä tomaattisiivjakin hetki pannulla, jotta neste hieman haihtuu. Kasaa osaset päällekäin ja koristele lopuksi basilikanlla ja balsamicolla.

Lämpimät mozzarellapatongit

Osso buco alla milanese

2 naudan osso bucoa

4 dl lihalientä

2 dl valkoviiniä

1 prk tomaattimurskaa

4 porkkanaa

sipulia

4-5 valkosipulinkynttä

½ lehtiselleri

1 paprika

tuoretta oreganoa ja basilikaa

kuivattua timjamia

3 laakerinlehteä

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen aloittamista. Leikkaa lihan reunoihin viillot, jotta liha ei rypisty paistamisen aikana. Pilko porkkanat, sipulit, selleri ja paprika suurehkoiksi palasiksi ja laita kannelliseen uunivuokaan. Mausta osso bucot pippurilla ja suolalla ja pyöräytä lopuksi jauhoissa. Paista pannulla ~ 2 min kummaltakin puolelta ja nosta pihvit myös uunivuokaan. Lisää pannulle 2 dl valkoviiniä ja kiehuta kunnes alkoholi on haihtunut. Lisää seuraavaksi tomaattimurska ja oregano, basilika, timjami ja laakerinlehdet ja anna kiehahtaa. Valmista lihaliemi lisäämällä kokonainen lihaliemikuutio 4 dl kuumaa vettä ja sekoita kunnes kuutio on täytsin liuennut. Lisää lopuksi nesteet uunivuokaan ja laita nesteitä sen verran, että kaikki osaset peittyvät nesteeseen. Laita uunivuoka kannen kanssa uuniin 160 asteeseen ja anna hautua 2h.

Osso buco alla milanese ja
sahramilla maustettu risotto 

Risotto

1 salottisipuli

2 dl riisiä

8 dl vettä

1½ kanaliemikuutiota

ripaus sahramia

(1½ dl valkoviiniä)

Kuutioi salottisipuli ja kuullota isossa kattilassa öljyn kanssa. Lisää riisi ja pyörittele kunnes riisistä tulee lähes läpinäkyvää. Lisää tässä vaiheessa valkoviini, jos haluat laittaa, ja kiehauta alkoholi pois. Lisää sen jälkeen vesi ja mausteet ja anna kiehua 15 min ilman kantta.
Tämä risotto-ohje on otettu Henri Alenin twiiteistä, jossa oikeanlaisen risoton valmistus neuvottiin steppi stepiltä. Ja maku oli kyllä todella upea, en olisi uskonut että risotto voi maistua niin hyvälle.

Jälkiruoaksi valmistettiin irish coffee jäätelöä ja mielestäni tämä jäätelö oli parasta jäätelöä, mitä olen syönyt.

Irish coffee jäätelö

Irish coffee jäätelö

3 keltuaista

½ dl sokeria

2 dl kuohukermaa

1 rkl viskiä (Jameson)

2 rkl pikakahvijauhetta

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä pikakahvijauhe viskin joukkoon ja sekoita kunnes kahvi on liuennut kokonaan. Lisää kuohukerma viskin joukkoon ja vatkaa vaahdoksi. Yhdistä lopuksi keltuaisvaahto ja viski-kermavaahto varovasti sekoittaen. Nosta massa jäätelökoneeseen ja valmista jäätelö laitteen ohjeiden mukaisesti.

Socks for Life -sukkakampanja – Maailmanlaajuinen keskospäivä

Tämä menee nyt kokonaan leivonta- ja ruokablogin sisällön ohitse, mutta ansaitsee silti tulla mainituksi. Kyseessä on kuitenkin tärkeä aihe, joka koskettaa varmasti monia ihmisiä. Kyseessä oli siis työpaikallani järjestetty kampanja, jolla otettiin osaa maailmanlaajuiseen keskospäivään. Tänä vuonna vietetiin jo kolmatta maailmanlaajuista keskospäivää ja sen kunniaksi järjestettävää Sukkakampanjaa. Kampanjan ja keskospäivän takana on EFCNI niminen potilasjärjestö (The European Foundation for the Care of Newborn Infants), jonka tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta keskossyntymästä ja siitä, miten laajoja ja vakavia ongelmia ennenaikainen synnytys saattaa aiheuttaa. Meidän yritys otti osaa tempaukseen nyt toista kertaa. Maailmanlaajuista keskospäivää vietettiin 17. marraskuuta.

Sukkakampanjan satoa
(pahoittelen huonoa kuvanlaatua)

Kaikki kynnelle kykenevät saivat osallistua kampanjaan neulomalla pienen pieniä villasukkapareja, jotka sitten kampanjan lopuksi lahjoitetaan sairaaloille. Lisäksi jokaista sukkaparia kohden yritys lahjoitti myös pienen summan rahaa. Viime vuonna sukkia lahjoitettiin 267 paria TYKSin keskolaan, tänä vuonna lahjoitettavien sukkien määrä on vielä isompi!

Todella hieno tempaus tärkeän asian puolesta. Iso kunnianosoitus kaikille osallistujille sekä yritykselle siitä, että otti osaa tähän kampanjaa.

Taco-jauhelihapasteijat rahkavoitaikinasta

Itsetehdyt jauhelihapasteijat ovat todella hyviä ja niitä voisi syödä vaikka kuinka monta. Parhaimmat pasteijat syntyvät äitini tekeminä ja olen nyt pariin otteeseen yrittänyt valmistaa samanlaisia, mutta edelleen niistä jää puuttumaan jotain äidin pasteijaohjeessa olevia ominaisuuksia. Täytyy ensi kerralla tentata vähän tarkemmin ohjeen sisältöä. :)

Rahkavoitaikina on helppo valmistaa itse ja se on moninkertaisesti parempaa kuin mikään kaupan valmistaikina. Taikinan tekemiseen täytyy kuitenkin varata aikaa, sillä sen täytyy hetki muhia jääkaapissa ennen käyttöä. Täytteenä oli tällä kertaa jauhelihaa, mutta ohjetta on helppo muokata ja valmistaa juuri sellaisia pasteijoita kuin itse haluaa.

Rahkavoitaikina

250 g voita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

250 g maitorahkaa

Paloittele voi ja anna sen pehmetä huoneelämmössä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää voin joukkoon. Nypi seos murumaiseksi, mitä paremmin voi on jauhojen seassa sen parempi taikina tulee. Sekoita lopuksi joukkoon maitorahka ja vaivaa massa tasaiseksi. Laita taikinapallo kelmuun ja anna tekeytyä muutama tunti jääkaapissa.

 Jauhelihatäyte

1 dl riisiä

 400 g jauhelihaa

1 sipuli

1 paprika

mustapippuria

taco-maustetta

paprikajauhetta, chiliä maun mukaan

1 dl vettä

2 dl mustaa emmentalraastetta

Olin edellisenä päivänä paistanut jauhelihan valmiiksi, kun rasian parasta ennen päivä läheni uhkaavasti. Täytteen teko aloitettiin keittämällä 1 dl riisiä ja kuullottamalla sipulia pannulla. Sen jälkeen pannulle lisättiin mukaan paprikakuutiot. Kun paprikat olivat pehmentyneet, lisättiin mausteet joukkoon ja annettiin hetki muhia. Voit tarvittaessa lisätä vähän vettä joukkoon, jotta mausteet leviävät tasaisesti täytteeseen. Lopuksi yhdistetään kaikki täyteaineet ja sekoitetaan tasaiseksi.

Kun otat taikinan jääkaapista ja aloitat kaulitsemaan siitä ohutta levyä, lämmitä taikinaa hetki käsissäsi, jotta taikinasta tulee mahdollisimman tasainen. Jauhota alusta ja kauli taikinasta noin puolen sentin paksuinen levy ja ota pyöreällä muotilla (myös iso muki käy hyvin :)) palasia levystä. Laita leikattujen levyjen päälle täytettä, voitele reunat vedellä ja käännä pasteija kaksinkerroin kiinni. Voitele lopuksi pinta kananmunalla ja paista 225 asteessa noin 15 min tai kun ovat kauniin ruskeita.

Batman-kakku (VL)

Batman-täytekakku mango-passion- ja valkosuklaa-
nougatmousseilla sekä appelsiinimarmelaadilla.

Sain pitkästä aikaan kakkutilauksen ja aiheeksi toivottiin tällä kertaa Batman-kakkua. Pienen tuumailun jälkeen alkoi kakun ulkonäkö hahmottumaan mielessä. Ihan kokomustaa kakkua en halunnut lähteä toteuttamaan lastenjuhlia varten, joten lopputuloksena tuli kaupunkisiluetti Gotham Citysta ja Batman-logo taivaalla. Täytteiden suhteen sain vapaat kädet ja makean ulkokuoren takia halusin täytteiksi rahkapohjaiset mousset, jotka tasapainottavat sokerimassan makeutta.

Täytteinä onkin hedelmäiset ja raikkaat mango-passionmousse sekä valkosuklaa-nougatmousse. Idean täytteisiin lainasin Heleen's hobbies -blogista. Valkosuklaa-nougatmoussen lisäksi laitoin samaan kakunväliin appelsiinimarmeladia, sillä moussen maku jäi hieman vaisuksi. Kakun päällysteet ovat valmistettu sokerimassoista.

Sokerikakkupohja
~20 hengelle

6 kananmunaa

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja jauhot keskenään ja sekoita varovasti kananmuna-sokerivaahtoon ja sekoita massa tasaiseksi. Mikäli jauhot lisätään liian voimakkaasti sekoittaen, menettää vaahto ilmakuplansa ja kakkupohja ei kohoa kunnolla uunissa.
Kaada massa voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (24-26 cm halkaisijaltaan) ja paista 175 asteessa uunin alatasolla ~40 min kunnes taikinaa ei enää tartu tikkuun. Mikäli kakun pinta alkaa tummumaan liikaa, laita folio tai leivinpaperi kakkuvuoan päälle ja jatka kakun kypsentämistä. Anna kakkupohjan jäähtyä kokonaan ennen kuin leikkaat sen kolmeen osaan.
Osan vehnäjauhoista voi korvata perunajauhoilla (esim. 2,5 dl vehnäjauhoja + 0,5 dl perunajauhoja). Itse en löytänyt kaapista perunajauhoja, joten jätin ne pois omasta ohjeesta.

Mango-passionmousse

2 dl vispikermaa

1 pussi Blåband mango-passionmoussejauhetta

1 rkl vaniljakreemijauhetta

2 dl maitorahkaa (maustamaton)

2 passionhedelmän sisus

Vatkaa kerma ja moussejauhe vaahdoksi. Lisää vaniljakreemijauhe, rahka ja passionhedelmän sisukset ja sekoita tasaiseksi. Täyte riittää yhteen kakun väliin.

Valkosuklaa-nougatmousse

2 dl vispikermaa

1 pussi Blåband valkosuklaa-nougatmoussejauhetta

1 rkl vaniljakreemijauhetta

2 dl maitorahkaa (maustamaton)

2 rkl sokeria (maun mukaan)

Vatkaa kerma ja moussejauhe vaahdoksi. Lisää vaniljakreemijauhe, rahka ja sokeri ja sekoita tasaiseksi. Täyte riittää yhteen kakun väliin.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta appelsiinimehulla (2 dl mehua + 1 dl vettä), pohjan on hyvä olla kunnolla kostea, sillä rahkapohjaiset mousset eivät kosteuta kakkua juurikaan lisää. Laita ensimmäiseen väliin ensin appelsiinimarmelaadi ja sen päälle valkosuklaa-nougatmousse ja lisää seuraava kakkukerros. Kostuta pohjaa ja lisää seuraavaksi mango-passionmousse. Ennen kuin nostat päälimmäisen osan kakun päälle, kostuta kansiosa ensin alapuolelta ja nosta sen jälkeen vasta kakun päälle.

Ennen kuin sokerimassan levittää kakun päälle, kannattaa kakku kuorruttaa sokeri-voikreemillä. Kreemi pitää kakun kosteuden poissa massan pinnalta ja päällyste säilyy kauniimpana kun ei pääse vetistymään. Sokerikreemin ohje löytyy esim. Kinuskikissan sivulta.

Pinaattikeitto pienellä chilitwistillä

Pinaatti on vihannes, joka jakaa ihmisiä kahteen eri osaan. Osa pitää siitä ja toiset ei taas voi sietää sen makua. Itse pidän pinaatista paljonkin ja usein tulee käytettyä pinaattia eri ruokien yhteydessä. Itsetehdyt pinaattilätyt ovat todella hyviä tai pastalle saa kivan pinaattikastikkeen helposti tehtyä. Ja sitten kestosuosikkina pinaattikeitto, herkkua nopeasti ja vaivattomasti.

Pinaattikeitto (4 hengelle)

3 rkl voita

5 rkl vehnäjauhoja

1 l maitoa

1 ps (150g) pakastepinaattia tai vaihtoehtoisesti tuorepinaattia

1 tl suolaa

1 tl sokeria

valkopippuria

pari tippaa Blair's Death chilikastiketta

Sulata voi pinnoitetun kattilan pohjalla ja lisää vehnäjauhot. Pyörittele jauhot ja voi sekaisin, mutta varo ettei jauhot pääse palamaan. Lisää puolet maidosta ja sekoita kunnes seos on tasaista ja kiehuu. Lisää loput maidosta sekä pinaatista ja kiuhuttele hetken aikaa koko ajan sekoittaen ettei maito pala kiinni kattilan pohjaan. Mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla ja lisää halutessasi mukaan chilikastiketta tuomaan vähän potkua keittoon. Tarjoile keitettyjen kanamunien kera.

Pala Roomaa, osa 5 - Villa Borhese ja Bioparco di Roma

Viimeisenä päivänä Roomassa päätimme suunnata kohti Rooman eläintarhaa. Ennen eläintarhaan menoa kuljimme Rooman kauneimman puistoalueen halki, joka tunnetaan nimellä Villa Borghese. Puiston alueelta löytyy paljon pieniä järviä, temppeleitä, suihkulähteitä ja museoita. Puisto sijaitsee lähellä Espanjalaisia portaita ja pääsisäänkäynti löytyy Piazza del Popolon vierestä. Kiipesimme Popolon aukion vierestä ylös polkuja pitkin ja päädyimme isolle aukiolle, josta avautui näkymä yli Rooman ja jopa Vatikaani erottui suoraan edestäpäin.

Hetken maisemien ihailun jälkeen lähdimme kylttien opastamana kävelemään kohti eläintarhaa ja matka vei meidät puiston poikki. Halutessaan puistoalueelta pystyi vuokraamaan pyöriä, mutta me tyydyimme omiin jalkoihimme ja kuljimme eteenpäin askel kerrallaan. Keskeltä puistoa löytyi myös yksi obeliski lisää, joita löytyy useampikin ympäri Roomaa.

Eläinpuistossa ei tähän vuodenaikaan ollut juurikaan turisteja, mikä taas sopi meille oikein hyvin. Saimme rauhassa kierrellä ympäri puistoa ja vain noin 10-15 ihmistä tuli vastaan työntekijöiden lisäksi. Eläinpuistossa on yli 200 erilaista eläinlajia ja yli 1000 eläintä, joten katsottavaa riitti. Liput puistoon maksoivat 14 € / hlö.

Eläinpuiston kartta

Viikuna-vuohenjuustosalaatti, kampasimpukoita yrtti-valkoviinikastikkeessa, piparjuurikerma sekä punajuuripyree

Kivoja ovat sellaiset viikonloput, kun ehtii kokkailemaan pidemmän kaavan mukaan. Innostus tämän päivän kokkailuihin löytyi Heleen's Hobbies -blogista, jossa viikko sitten valmistettiin kampasimpukoita. Koskaan aikaisemmin ei olla kampasimpukoita valmistettu kotona itse, joten nyt oli hyvä hetki kokeilla! Tuoreita kampasimpukoita on vaikea löytää, niin tyydyimme Stockmannin Herkusta löytyneisiin pakasteisiin. Hintaa näillä herkuilla oli 52 €/kg ja pussin koko oli 500g ja tästä riittää kahdelle kerralle kampasimpukoita.

Tällä kertaa alkupalan sijaan nautimme lasilliset kuohuvaa. Ja huomatkaa, että kyseessä oli Alkossa myytävä kuohuviini ja pullotilavuus 20 cl. Olen todella iloinen, että Alko on tehnyt muutokset tuotteissaan ja ovat viime aikoina panostaneet pienimpii pullokokoihin. Meidänkin lähialkosta löytyy ihan erillinen hylly täynnä viinejä, joiden pullokoko on 0,375 l eli puolet tavallisen viinipullon koosta. Tällainen pienempi pullokoko on juuri sopiva kahdelle hengelle. Pari viikkoa sitten harmittelin tällaisten puutteesta palattuamme Italiasta, jossa puolikkaat pullot kuuluivat monen ravintolan vakiolistaan. Alkolle meni kirjallinen kiitos, johon saatiin jopa vastauskin. Meinaavat keskittyä jatkossa enemmänkin näihin pullokokoihin. Mahtavaa!

Alkumalja Jaume Serra, Cavaa espanjasta.

Pääruuan lisukkeeksi valmistettiin viikuna-vuohenjuustosalaattia ja lopputuloksena oli todella maistuva salaatti pienellä vaivalla.

Viikuna-vuohenjuustosalaatti

2 erilaista salaattia

rucolaa

2 viikunaa

½ pkt ilmakuivattua kinkkua

vuohenjuustoa

Lisäksi salaattiin voi laittaa esimerkiksi avokadoa tai saksanpähkinöitä. Salaatinkastikkeena toimii hyvin balsamico.

Viikuna-vuohenjuustosalaatti

Pääruokana olikin sitten kampasimpukoita yrtti-valkoviinikastikkeessa. Lisäksi tarjolla oli piparjuurikermaa sekä punajuuripyrettä. Herkullinen kokonaisuus ♥

Yrtti-valkoviinikastike

2 salottisipulia

3-4 rkl voita

1 dl valkoviiniä

loraus sitruunamehua

2 rkl silputtua persiljaa

2 rkl silputtua ruohosipulia

(kermaa)

Silppua salottisipuli hienoksi. Kuumenna paistinpannulla 2 rkl voita ja kuullota salottisipuli pehmeäksi. Lisää joukkoon valkoviini ja kiehuta noin 3-5 minuuttia. Lisää joukkoon persilja ja ruohosipuli.

Yksi kampasimpukka mureni todella pahasti sulatuksen jälkeen, joten lisäsimme sen kastikkeen joukkoon pieninä palasina. Lopuksi laitoimme lorauksen kermaa ja annoimme kiehahtaa ennen tarjoilua.

Kampasimpukat

Kuivaa kampasimpukat ja ripottele niihin suolaa ja mustapippuria. Paista voin kanssa pannulla noin 1 min kummaltakin puolelta. Älä paista kampasimpukoita liikaa, sillä niistä tulee helposti kumimaisia.

Kampasimpukoita yrtti-valkoviinikastikkeessa

Piparjuurikerma

1,5 dl kermaa

2 rkl hienoksi raastettua piparjuurta

valkopippuria

suolaa

Kuori piparjuuren pala ja raasta pieneksi silpuksi. Yhdistä raaste kerman kanssa ja vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta pippurilla ja suolalla

Punajuuripyree

2 pientä punajuurta

1 dl kermaa

valkopippuria

suolaa

Keitä punajuuret kuorineen vedessä kypsiksi. Varaa tähän aikaa 40-60 min, sillä punajuuri kypsyy hitaasti. Laita punajuuret hetkeksi kylmään veteen, niin niiden käsittely on myöhemmin helpompaa. Kuori punajuuret, kuoren pitäisi irrota punajuuresta pienellä vaivalla. Pilko punajuuri pieniksi kuutioiksi. Kiehauta kuutiot kerman kanssa kattilassa pienellä lämmöllä, kunnes kerma on lähes kokonaan kiehunut tiiviiksi. Käytä sauvasekoitinta ja tee punajuuripyreestä samettisen pehmeä. Tarvittaessa pyreen voi paseerata tiheän siivilän läpi. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Valkoviiniksi kampasimpukoille valikoitui pienen etsinnän jälkeen chileläinen kuiva valkoviiniin: Cono Sur Single Vineyard Block 23, joka Alkossa maksaa 12,99 €. Riesling-rypäleet tulevat Quitralmanin tilalta Bío-Bíon laaksosta, joka sijaitsee Etelä-Chilessä. Cono Sur tunnetaan sen periaatteista valmistaa viinit luonnonmukaisesti sekä ympäristöystävällisesti. Kyseinen viini on saanut 5 tähteä VIINI-lehden arvostelussa. Maultaan viini on kuiva ja hapokas, joka sopi kampasimpukoiden kanssa kuin nenä päähän! Suosittelen kokeilemaan, jos tarkoituksena on valmistaa kampasimpukoita.

Valkoviini Cono Sur  Single Vineyard Block 23
Kuiva Riesling

Jälkiruokana oli Koko Suomi leipoo -ohjelman 8.osasta tuttu suklaakakku nougattäytteellä. Pienensin ohjetta niin, että se mahtui 12 cm irtopohjavuokaan. Kakku ei meinannut paksuutensa takia hyytyä keskeltä lainkaan, joten jouduin pitämään sitä kauemmin uunissa. Tämän seurauksena ulkokuoresta tuli aavistuksen liian kuiva, mutta sisältä kakku oli sopivan suklainen ja mehevä. Koristeiksi kokeilin tehdä ohjelmassakin nähtyjä kahvi-hasselpähkinälastuja.

Suklaakakku 

12 cm irtopohjavuoka

62,5 g voita

1,25 dl sokeria

0,5 dl kaakaota

0,5 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

0,25 dl kahvia

0,25 dl hasselpähkinärouhetta

0,75 dl vehnäjauhoja

Täyte:

62,5 g nougaata

37,5 g tummaa suklaata

0,5 rkl voita

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja vatkaa joukkoon sokeri, kaakao, hasselpähkinärouhe ja vaniljasokeri. Lisää seuraavaksi kananmuna. Lisää lopuksi kahvi sekä vehnöjauhot ja vatkaa tasaiseksi. Kaada vuokaan ja paista uunissa 20 minuuttia (~30 min).

Täytettä varten sulata suklaa voin kera vesihauteessa ja levitä kakun päälle. Jäähdytä jääkaapissa kunnes päälyosa jähmettyy. koristele ennen tarjoilua halutulla tavalla.

Suklaakakku

Kahvi-hasselpähkinälastut

 1,2 dl hasselpähkinärouhetta

4 rkl voita

3/4 dl sokeria

2 rkl glukoosisiirappia 1 tl pikakahvia

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

Sekoita ainekset keskenään ja pyöritä pieniä pari senttiä halkaisijaltaan olevia palloja. Asettele pellille ja painele hiukan. Paista 175 asteessa kunnes ovat levinneet ja kullanväriset, noin 10 min.

Kahvi-hasselpähkinälastuja, hasselpähkinärouhetta,
cashew-pähkinöitä sekä kuivattua papaijaa koristeina.

Rukiinen ravunpyrstöpiirakka

Viikonloppuna herkuteltiin toast skagenilla, jonka ohje löytyy täältä. Ohjeesta poiketen ranskankerman sijaan käytettiin smetanaa ja lopputulos oli pehmeämpi ja hallittavampi smetanan korkeamman rasvapitoisuuden ansiosta. Vaikka täytettä yritettiin valmistaa vähemmän kuin ohjeessa oli neuvottu, jäi täytettä joka tapauksessa yli. Ja koska viime viikolla vietettiin Hävikkiviikkoa, päätimme mekin osallistua tempaukseen hyödyntämällä ruokailusta ylijääneitä tähteitä mahdollisimman tehokkaasti. Toast skagenin täyte käytettiin uudelleen rukiisen ravunpyrstöpiirakan täytteenä ja täytyy tunnustaa, että lopputuloksena oli parhain ravunpyrstöpiirakka mitä olen koskaan syönyt!

Ravunpyrstöpiirakka

Koska täytettä oli kuitenkin sen verran vähän, ettei se olisi riittänyt kokonaisen piirakkavuoan täytteeksi, päätimme vähän tuunata täytettä. Täytteen joukkoon lisäsimme ruokakermaa, pippuria, pari kananmunaa ja dijon-sinappia, kunnes täytettä oli tarpeeksi. Lisäksi käytimme pakastimessa olleita suppilovahveroita tuomaan lisää makua. Pohjana käytimme ensimmäistä kertaa Pirkan rukiista piirakkataikinaa, joka osottautui positiiviseksi yllätykseksi. Pohja maistui todella hyvälle eikä reunat kuivuneet uunissa ollessa lainkaan. Sulanut pohja paineltiin öljytylle piirakkavuoalle reunoja myöten ja paistinpannulla pyöräytetyt suppilovahverot sen päälle. Lopuksi toast skagen -täyte pohjan päälle ja päälle raastettua parmesan-juustoa. Koko setti uuniin 175 asteeseen ~45 minuutiksi. Anna piirakan jäähtyä hetki uunin jälkeen ja tarjoile salaatin tai yksinkertaisesti suolakurkkuviipaleiden kera.

Pala Roomaa osa 4 - Vatikaanin aarteet, Pietarinkirkko ja -aukio, Sikstuksen kappeli

Roomaan matkustaessa ei kannata unohtaa vierailua Vatikaaniin, joka on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin itsenäinen valtio. Tosin turistien kanssa väkimäärät nousevat hetkellisesti todella korkeiksi. Vatikaania ympäröi korkea muuri, jonka läpi täytyy kulkea päästääkseen tutustumaan tähän pienen pieneen valtioon Rooman keskellä. Koostaan huolimatta valtio pitää sisällään todella suuret kokoelmat erilaisia maalauksia, freskoja, rakennuksia ja veistoksia. Vatikaanin valtionpäämiehenä toimii paavi ja nykyinen paavi Franciscus I on toiminut virassaan 13.3.2013 eteenpäin.

Itse Vatikaaniin pääsy on ilmaista, mutta Vatikaanin museoihin vaaditaan erillinen pääsylippu. Lippu kannattaa hankkia etukäteen (16 € + 4 € muut kulut), jonot museoihin olivat lokakuussakin pahimmillaan useita satoja metrejä. Ostimme liput Vatikaanin omilta sivuilta. Ennen matkaa emme osanneet sanoa tarkkaa päivämäärää, koska olisimme menossa Vatikaaniin, niin ostimme liput vasta paikan päällä edellisenä iltana. Tämän(kin) takia oli tärkeää valita hotelli, jossa oli asukkaille ilmainen wlan :) Hotellin respassa työtekijät suostuivat tulostamaan netistä tilatut liput ja näin pääsimme näppärästi eteenpäin. Hotellivirkailijat olivat itseasiassa jo tulostaneet lipun sinä aikana, kun kuljimme hotellihuoneesta respaan. Ja tietty tätä kannattaa kysyä etukäteen ennen kuin suin päin lähettää lippuja hotellin sähköpostiin.

Vatikaanin museosta

Egyptiaiheinen osasto, Anubiksen patsas

Saavuimme ensimmäisenä kohti Pietarinaukiota, mutta vastassa oli ihan älytön määrä ihmisiä. Koko aukio oli pullollaan ihmisiä ja hetken jo ehti miettimään, voiko turisteja olla muka niin paljon liikkeellä ennen puolta päivää? No myöhemmin selvisi, että Paavi oli pitänyt puhetta ja aukiolle oli kerääntynyt suuri joukko kuuntelemaan häntä. Mekin kyllä kuulimme hänet, mutta sen väkijoukon takaa ei paavia nähnyt. Käsittääkseni paavin puhe oli koskenut tätä uutista. Koska aukio oli niin täynnä, käännyimme ympäri ja suuntasimme Vatikaanin museolle päin. Ennen museoon pääsyä kaikkien vierailijoiden piti jättää laukkunsa läpivalaisuun ja kävellä metallinpaljastimen läpi.

Upea, koko seinän peittävä historiallinen kartta

Vatikaanin museo oli valtava ja jos museon olisi halunnut kiertää ajatuksen kanssa, olisi siihen tarvittu pari päivää. Meillä meni kiertämiseen ehkä 4 tuntia, ajantaju menee kun siellä sisällä kiertää ja kulkee. Nähtävää on todella paljon ja loppua kohden alkoi tulemaan taideähky, kun huone toisensa jälkeen oli täynnä patsaita ja ties mitä. Museo on rakennettu niin, että kävijä joutuu kiertämään melko lailla koko paikan ennen kuin pääsee museon loppupuolella olevaan Sikstuksen kappeliin. Sikstuksen kappeli oli vaikuttavan näköinen ja siellä olevat freskot ovat maalanneet sen ajan italialaiset kuuluisat maalarit kuten Botticelli, Signorelli, Perugino ja Ghirlandaio. Kappelin kattomaalaukset ovat Michelangelon käsialaa ja tunnetuin niistä lienee Aataminen luominen. Kuvaaminen kappelissa oli kielletty ja siitä pitivät huolen useat vartijat, joita huoneessa oleili. Museosta poistuttaessa laskeuduttiin sitten Giuseppe Momon suunnittelemia kierreportaita, joiden yksityiskohdat olivat hienoja ja näyttäviä.

Kierreportaat Vatikaanin museossa

Museon pihaltakin löytyi katseltavaa

Museon jälkeen suuntasimme lounaan kautta uudestaan Pietarinaukiolle (Piazza San Pietro). Paavin puheen loputtua aukio oli tyhjentynyt ja aukiolle pääsi kulkemaan vapaammin. Aukio on Gian Lorenzo Berninin suunnittelema ja aukiota reunustaa 284 toskanalaistatyylistä pylvästä. Lisäksi aukiota reunustaa 140 pyhimyksen patsaat, jotka katsovat korkeuksista kohti aukion keskustaa. Aukion keskellä on yksi Rooman egyptiläisistä obeliskeista, jonka ympärille Bernini suunnitteli tämän ovaalinmuotoisen aukion,

Pietarinaukion obeliski

Pylväät, pyhimyspatsaat sekä jono Pietarinkirkkoon

Pietarinkirkkoa lähestyessä vastaan tuli koko loman pisimmät jonot, kun iso ihmismassa jonotti pääsyään kirkon sisälle. Jono eteni mutkitellen eteenpäin ja ensimmäistä kertaa jouduimme jonottamaan epäystävällisten ihmisten keskellä, jossa ihmiset ahtautuivat toistensa ohi tönien vieressä olevia kanssajonottajiaan. Jonoa hidasti turvatarkastuspisteet, joiden kautta kaikkien viereailijoiden tuli mennä. Laukut ja kamerat menivät hihnalle läpivalaisuun ja ihmiset joutuivat kävelemään metallinpaljastimien läpi kymmenien vartioiden katsoessa vieressä. 

Pietarinkirkko

Kaikki vaiva oli kyllä sen arvoista, sillä sisältä Pietarinkirkko oli vaikuttava. Mitkään aikaisemmista kirkoista ei yltänyt loisteliasuudessaan ja koristeellisuudessaan tämän kirkon tasolle. Kirkon koko yllätti myös, keskikäytävä tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja seinien leveydet olivat valtavat.

Pietarinkirkon keskikäytävä

Kirkon etuosa

Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta sille kaikelle loistolle, jota Vatikaanista löytyi. Vaatimattomuus ei kuulunut sinne vaan aika lailla päin vastoin. Kaikki oli suurta ja näyttävää ja yksityiskohtiin oli panostettu paljon. Marmori, kulta, patsaat  ja kaiverrukset tulivat kaikkialla esille.

Pala Roomaa, osa 3 - Palatino, Forum Romanum, Colosseus

Jos Roomaan meinaa mennä käymään, kannattaa varata aikaa myös kiertelyyn Forum Romanumissa sekä Palatinus-kukkulalla. Lippupisteillä myydään lippuja, joilla pääsee näiden kahden kohteen lisäksi myös Colosseumiin. Aloitimme oman kierroksen Forum Romanumilta, sillä Colosseumin ympärillä parveili todella paljon väkeä. Forum Romanumille mentäessä jonoa oli ~20 ihmisen verran ja Colosseumilla jonot olivat ~200 m kaartaen aina sisältä ulos asti. Kannattaa hankkia liput etukäteen tai ostaa ne Palatinoksen tai Forum Romanumin vieressä olevilta lippupisteiltä, niin välttyy turhalta jonottamiselta. Lipun hinta oli paikan päältä ostettaessa 12 € /hlö. Halutessaan pystyi lipunmyynnistä ostamaan audio-opastuksen muutamalla eurolla. Lippu oli voimassa 48 h ja oikeutti yhden sisäänpääsyn Forum Romanumille ja Palatinukselle sekä erikseen Colosseumille.

Panoraamakuva Roomasta

Sisäänkäyntien vieressä oli useita henkilöitä kauppaamassa opastettuja kiertokäyntejä kohteisiin. Mainostivat myös, miten heidän kanssaan pääsee jonojen ohi. Tottahan se on, heidän kanssaan ei tarvitse mennä lippujonoon, mutta jos paikalla oli muuta jonoa tai tungosta niin eipä se opas siinä paljoa auta. Tosin ainakin Colosseumilla oppaan kanssa olisi päässyt paikkoihin, jonne normaalisti ei pääse. Päätimme kuitenkin tutustua paikkoihin ihan itsenäisesti apuna vain mukana kulkevat matkaopukset ja kartat. Ja jokaiselta kohteelta kuitenkin löytyi opastauluja, joissa kerrottiin kohteen historiaa sekä italiaksi että englaniksi.

Kartta alueista ja kohteista

Ensimmäisenä paikkana kiersimme Forum Romanumin. Forum Romanum oli muinaisen Rooman ydinalue, jonka ympärille kaupunki kehittyi. Paikalla on monia huomattavia monumentteja, rakennuksia tai raunioita kertoen tarinaa antiikin ajoilta lähtien. Useita temppeleitä löytyi, jotka olivat rakennettu kunnioittaen Romulusta, Saturnusta, Venusta tai Antoniusta näin muutamalla esimerkillä kertoen. Forum Romanumin jälkeen nousimme samalla alueella olleelle Palatinus (ital. Palatino) -kukkulalle. Ylhäällä aukeni upeat maisemat yli Rooman. Täällä jos missä kannatti kokeilla kameran panoraamakuvausta.

Panoraamakuva Forum Romanumista kuvattuna Palatinukselta

Koko paikan kiertämiseen saa varata joku 3-4 tuntia, oli se sen verran laaja ja nähtävää riitti koko ajalle. Rakennukset olivat huikeita ja yksityiskohtaisesti rakennettuja. Osa vanhimmista temppeleistä ja rekennuksista olivat vuosien saatossa kokeneet kovia kohtaloita ja jäljellä oli vain raunioita. Raunioiden keskeltä nousi korkeita pilareita, jotka muistuttivat rakennusten historiasta. Kirkkojen sisällä arkkitehtuuri ja siihen käytetyt materiaalit ja värit olivat todella voimakkaita. Paljon marmoria, kultaa, patsaita ja kaiverruksia puhumattakaan suurista maalauksista seinillä ja katossa. Vaikka itse en ole mitenkään erityisen uskovainen ja kirkossa käynnit jäävät hyvin vähäisiksi, niin täällä tuli käytyä useammassakin kirkossa ja joka kerta sai hämmästyä niiden olemuksesta.

Santa Francesca Romana -kirkko,
ennen tunnettu nimellä Santa Maria Nova.

Ennen kuin poistuimme Forum Romanumin ja Palatinus-kukkulan alueelta tuli polun varrella vastaan jäännökset vanhasta akveduktista, Aqua Claudia. Mikäli haluaa lukea enemmän akvedukteista, voin suositella Donna Roomassa -blogia, josta löytyy tietoa todella monipuolisesti koskien Roomaa.

Aqua Claudia, jäännökset antiikin aikaisesta akveduktista

Päätimme tämän jälkeen jättää Colosseumin suosiolla seuraavalle päivälle, sillä jalkoja kolotti jo sen verran ja päivä oli ollut lämmin. Seuraavana aamuna suuntasimme sitten uudelleen Colosseumille ja koska meillä oli jo lippu entuudestaan, pääsimme nopeasti sisälle ilman jonottamista. Jälleen kerran lippujono Colosseumille oli järjettömän pitkä, jonottamiseen olisi saanut varata tunnin jos enemmänkin.

Colosseum ja areena

Sisälle päästyämme kipusimme portaita pitkin toiseen kerrokseen ja lähdimme kiertämään amfiteatteria. Vaikka ajan hammas oli purrut, oli silti hämmästyttävää nähdä Colosseumin koko omin silmin. Hetken katseltua kohti areenaa pystyi mielessään jo näkemään antiikin Rooman ja sen tapahtumat. Itse areenan pohja oli jo hävinnyt ja keskeltä paljastuivat areenan alla olevat tilat, joissa gladiaattorit ja eläimet pidettiin taisteluiden väleissä. Colosseumin valmistuessa pidettiin 100 päiväiset juhlat, joihin osallistui hurja määrä gladiaattoreita, eläimiä ja muita viihdyttäjiä.

Colosseumin ulkokehä

Colosseumin kirjakaupasta lähtikin mukaan Colosseumin historiasta kertova kirja kuvineen.

Pala Roomaa, osa 2 - Fontana di Trevi, Pantheon, Piazza Navona, Espanjalaiset portaat

Ensimmäisenä päivänä kävimme katsastamassa Fontana di Trevin, joka on Rooman suurin ja tunnetuin barokkityylinen suihkulähde. Suihkulähteen ympärillä oli todella hienoja patsaita yksityiskohtineen. Keskeisin hahmo on Neptune, The God of Sea. Suihkulähde muistetaan ainakin Federico Fellinin elokuvasta "La Dolce Vita" (Ihana elämä 1960). Linkin takaa löytyy lisäinfoa kohteesta. Tarun mukaan se, joka heittää kolikon lähteeseen, varmistaa palaavansa uudelleen Roomaan.

Fontana di Trevi

Lokakuusta huolimatta paikalla oli paljon turisteja ja koko suihkulähde oli ympäröity ihmismassalla. Turistien lisäksi paikalla oli paljon trokareita myymässä milloin mitäkin halpakopiota laukuista huiveihin sekä kaikkea krääsää parilla eurolla. Paljon oli myös ruusuilla rahaa kalastelevia, jotka ottavat pariskunnat kohteikseen ja antavat naiselle ruusuja "ilmaiseksi" ja kehuvat maasta taivaaseen ja sen jälkeen pyytävät miehiltä maksua kukista. Ja tällaiset heput olivat todella päälle käyviä.

Fontana di Trevi edestä

Seuraavaksi vuorossa oli yksi kuuluisimmista Rooman temppeleistä, Pantheon, joka sijaitsee lähes keskellä Rooman keskustaa. Sisäänkäynnin yläpuolella voi nähdä tekstin M. AGRIPPA.L.F.COSTERTIUM.FECIT (engl. Marcus Agrippa, son of Lucius, in his third consulate, made it.) Vanha rakennus erottui selvästi ympärillä olevista rakennuksista. Myös turistien määrä oli yllättävän iso, Onneksi temppeli oli niin iso ettei väkimäärä juuri haitannut ja kaikki mahtuivat kulkemaan vapaasti ympäriinsä. Temppeliin oli ilmainen sisäänpääsy ja sisältä olisi tarvittaessa saanut ostaa ääninauhan, jossa kerrottiin tarkemmin Pantheonin historiaa ja arkkitehtuuria.

Pantheonin ulkopuolella seisoi myös muutamia roomalaisia miehiä pukeutuneena antiikin roomalaisten sotureiden asuihin. He lähestyivät turisteja ja tarjoutuivat tulemaan samaan kuvaan heidän kanssaan. Hymyilivät kohteliaasti ja olivat ystävällisiä - kunnes joku hyväuskoinen otti sen valokuvan. Sen jälkeen alkoi rahan pyytäminen tehdystä palvelusta ja jos huhuihin on uskominen, niin nämä ihmiset ovat jollain 
tavoin tekemisissä mafian kanssa ja kukaan ei halua joutua mafian kanssa ongelmiin - eihän? No, henkilöt olivat harmittomia kunhan ei ottanut heistä kuvaa - ainakaan näkyvästi. Eräs vanhempi rouva otti sotilaista kuvan ja raavas kaksikko lähti samantien rouvan perään perimään maksua. En nähnyt miten tämä episodi päättyi.

Pantheon sisäänkäynti

Sisällä temppelissä aukeni hyvin kaunis, värikäs, marmorinen ja koristeellinen huone täynnä erilaisia patsaita, pylväitä, alttareita ja holveja. Kun katseen käänsi kohti kattoa, näki Pantheonin tunnetuimman arkitehtuurisen ominaisuuden, johon kuuluu avoin reikä katossa. Reiän kautta valo pääsee temppeliin sisälle ja valaisee yllättävän tehokkaasti koko huoneen. Temppelissä kun ei ole yhtäkään ikkunaa, katossa oleva ikkuna oviaukon lisäksi ovat ainoat valonlähteet. Sadekelillä vesi valuu suoraan sisälle marmorilattialle, josta löytyi pieni viemäri poistovedelle. Lähes kaikki pinnat olivat marmoria ja värisävyjä löytyi beigestä punertavaan. Arkkitehtuuri yleensäkin näissä vanhoissa nähtävyyksissä muistutti huomattavan paljon kreikkalaisten arkkitehtuuria kuten myös egyptiläinen kulttuuri paitoi selvästi läpi. Yhteinen historia näkyy lähes kaikkialla :)

Pantheonin kattoikkuna

Pantheon panoramakuva

Pantheonilta jatkettiin matkaa kohti Piazza Navonaa, joka oli iso suorakaiteen muotoinen torialue. Tällä hetkellä aukio on vain jalankulkijoiden käytössä. Aukiolta löytyy kolme suihkulähdettä, josta isoin on keskellä toria; Fontana dei Quattro Fiumi (1651), jonka on suunnitellut Gian Lorenzo Bernini. Suomennettuna suihkulähteen nimi on Neljän joen lähde. Suihkulähteen ympärillä on neljä patsasta, jotka edustavat Niiliä, Tonavaa, Gangesia ja Rio de la Plataa. Keskellä lähdettä on obeliski, joka on aikoinaan siirretty nykyiselle paikalleen Circus Maximuksesta. Piazza Navona on myös mukana Dan Brownin 'Angels and demons' -kirjassa.

Piazza Navona ja Fontana dei Quattro Fiumi

Aukion ympärillä oli niin julkisia rakennuksia kuin useita ravintoloita. Lounasaikaan ruokapaikat olivat pullollaan ihmisiä ja ravintoloiden edustalla tarjoilijat houkuttelivat ihmisiä sisälle syömään ja juomaan. Keskellä aukiota oli sitten paljon myyntikojuja niin asusteista laukkuihin kuin myös matkamuistoista maalauksiin. Maalauksia myytiin useassa paikassa ja kummasti kaikki olivat toistensa näköisiä ja maalattua samalla tekniikalla :D Näiden "maalareiden" lisäksi torilla liikuskeli samat trokarit myyden jäljennöksiä ja halpatuotteita kuin muuallakin kaupungilla.

Piazza Navona ja ympäristö

Aukion pohjoispäädystä löytyy toinen vaikuttavan näköinen suihkulähde, Giacomo della Portan suunnittelema Fontana di Nettuno (1574) eli Neptunuksen suihkulähde.

Fontana di Nettuno (1574)

Paluumatkalla metroasemalle kävimme kurkistamassa miltä Espanjalaiset portaat näyttävät. Espanjalaiset portaat eli Scalinata della Trinità dei Monti ovat varmaan tunnetuimmat portaat koko Euroopassa. Portaat lähtevät Piazza di Spagnan aukiolta ja jatkuvat aina Trinità dei Monti -kirkolle. Porrastasanteilta löytyi - yllättäen - lisää trokarimyyjiä jäljennöseriensä kanssa. Viltti vaan maahan ja tavarat siihen päälle esille. Hetken aikaa kun katseltiin maisemia portaiden yläpäästä alkoi paikalle saapumaan virkavallan edustajia. Tämän seurauksena viltit käärittiin opeasti kasaan ja minuutissa koko aukio oli tyhjä myyjistä. Ei tainnut pojilla olla ihan puhtaat jauhot pussissa. :D

Espanjalaiset portaat ylhäältä

Portaiden alapäässä on myös yksi tunnettu suihkulähde, Fontana della Barcaccia (Fountain of the Old Boat), jonka suunnitteli Pietro Bernini ja  hänen poikansa Gian Lorenzo Bernini. Suihkulähde on rakennettu laivanmuotoiseksi ja idean kerrotaan tulleen Tiberin tulvien huuhtomasta veneestä, joka löytyi kukkulan juurelta. Suihkulähteen ympärillä oli niin paljon turisteja, että suihkulähdettä itseään oli vaikea nähdä.

Trinità dei Monti -kirkko

Seuraavassa osassa kuljetaan kohti antiikin Roomaa ja vuorossa ovat Palatino, Forum Romanum sekä Colosseus.